maanantai 15. joulukuuta 2008

"Kun saunassa syntyy ja humalassa kuolee, ei tiedä pahassa maailmassa käyneensäkään"

Minähän ainakin toistaiseksi viitsisin elää ikuisesti tai vähintään kunnes avaruudessalentelyteknologia saadaan vastaamaan suunnilleen 1700-luvun merenkäyntiä. Matkat on pitkät ja kestää kauan, ihan varmoja ei olla minne päädytään ja milloin sinne päästään, mutta vahvat mutut on, ja ainakin jonnekin. Tässävälissä sosialisoitaisiin alus ja avaruusrosvoiltaisiin asteroidivyöhykkeeltä Maa-Mars väliä liikennöiviä rahti-aluksia. Hellyeah ja rokkenroll!

Tuosta ei kuitenkaan saa oikein hyvää tarkoitusta elämälle kun toteutumisen todennäköisyys on mitä on. Kryogeniikkaa periaatteessa voisi harkita, mutta kovin nuorena ei viitsisi itseään pakastaa kun ei ole mitään taetta että neljänsadan vuoden päästä ketään kiinostaisi herättää jos se mahdollista olisi. Kovin vanhana ei myöskään kun sitten heräisi jo toinen jalka haudassa ja kuolisi ennenkun mitään ehtisi tehdä.

Kuitenkaan kun mitään siedettävää kuolemanjälkeistä ei oikein ole tämmöiselle tarjolla, jää jäljelle jonkinasteisen mekityksellisyyden luonti ihan itse. Mitä ei tietenkään oikein jaksaisi. Mistä taas seuraa yleistä eksistentiaalista "millään ei ole oikeasti väliä"-angstia. Isossa mittakaavassa ei olekaan. Odottakaa parisataa vuotta, ja teistä ei hyvällä todennäköisyydellä ole muuta kuin hautakivi jäljellä, ja niitäkään nykyisin harvemmin säilötään niin kauaa. Minä tosin preferoisin veneroviota, koska se olisi eeppisen näköinen, tosin lainsäädäntö käsittääkseni tulee jonkinverran vastaan. On se natsimaista tämä poliisivaltiossa eläminen.


"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty
kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu
Muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi
muttei sinun sisälläsi ennenkuin on itse tehty"

Tässä tekstissä ei anneta eeppistä paljastusta elämän tarkoituksesta. Minä veikkaisin ettei sellaista ole. Tehkää ja kokekaa niin paljon kun pystytte, ja koittakaa siinä sivussa ollla onnellisia. Minä olen toistaiseksi. Onnettomuuskin on kokemuksena arvokas, eikä taidetta syntyisi ilman tuskaa. Ei syntyisi ilman onneakaan.

2 kommenttia:

Lars Angst kirjoitti...

Heil! Heil!

Siistiä, mä löysin teidän mysteerillisen blogin. Tämä on mielenkiintoinen. Lukeminen jatkuu, jos kirjoittaminen jatkuu. Just. Niin. Siis jos muistan.

Olenko mä taas vähän epäselsä? Niin olen, tiedän.

- Lars

Anonyymi kirjoitti...

Merkinnän tunnisteet on aika söpöt. Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki... Vain harmillista, että vuodatus järjestää ne aakkosjärjestykseen.

Ainahan on sekin vaihtoehto, että jäädytät ruumiisi hieman ennen kuolemaa, ja käsket sulattaa sitten kun on teknologia korjata kuntoon. Toisaalta lapsena tiedettiin sekin, että Walt Disney jäädytettiin kuoleman jälkeen vielä odottamaan, että kehitettäisiin keino herättää tämä henkiin. Nykyään väittävät tämän tuhkatun, mutta todistapa moinen.

Onneakaan ei syntyisi ilman onnettomuutta, eikä onnettomuutta ilman onnea.