Kun tuo yksi kirjoitti noin paljon uskoomattomia valheita, minäkin ajattelin laittaa omani. Plus minunoma tulee nyt nähtyä ensiksi, lälläslää. :P (tosin jos minä lukisin tämmöistä, aloittaisin silti ensimmäisestä tekstistä. Aloittakaa tekin, tämä kommentoi sitä jossain kohdissa)
Minä joskus kun olin pidemmän aikaa mummolassa totuin rukoilemaan iltarukoukoilemaan, ja olin sitten joskus alayläasteella ja lukion alussa kristitty, parina vuonna olin isosenakin, mikä oli yhtä kakaraa (joka muunmuassa koitti lyödä rautalapiolla jaloille ja muuta mieltäylentävää) lukuunottamatta ihan mukavaa. Jossainvälissä ehkä lukion ykkösen lopulla aloin luisumaan agnostisempaan suuntaan ja jossain välissä huomasin etten oikeastaan usko mihinkään kristinuskon oppeihin, ja aika pieneen osaan sen arvoistakaan. Lähimmäisenrakkaus on jees, mutta toisen posken kääntäminen on minusta aika luonnotonta toimintaa. Jos joku käy lyömään niin turpiin vaan iloisessa yhteishengessä ja toivotaan että se oppii jotain tai paranee ihmisenä sanon minä.
Minullakin oli tuo etsintäaikahäslinki, Asatrústa en innostunut kovin paljoa, paskat me ruotsalaisnorjalaisten jumalia tarvitaan kun omiakin löytyy. Jossain välissä olin suomenuskoinen, välillä LaVeylainen satanisti. Thelema ja muut rituaalimagiahäslingit oli jees ainavälillä, mutta niissä oli ne rituaalit opeteltaviksi, ja ne olisi vaatineet liikaa vaivaa. Diskordianismi on ollut puolittain mukana koska se on hauskaa.
Edelleen LaVeyllä on aikapaljon arvoja jotka minäkin allekirjoitan, mutten ole viitsinyt satanistiksi julistautua kun en kuitenkaan läheskään kaikkea pidä minulle sopivana, ja koska niillä on liikaa organsiaatiota. Käytän edelleen jotain muinaissuomalaisia loitsuja (raudan syntyä lähinnä) mantrana, koska ne auttavat minua keskittymään. Sitä en ole jaksanut miettiä miksi ne auttavat. Diskordianismi on edelleen hauskaa.
Nykyisin otan mitä milloinkin tarvitsen mistä tahdon, ja tykkään että ihmisen on keksittävä joku tarkoitus ettei mene liian angstiseksi, minulla on tämänhetkisenä tarkoituksena se, että kauniit asiat ja esineet on luomisen arvoisia, ja niitä ei maailmassa tule olemaan liikaa. Aikausein budo antaa tarkoitusta elämään, mutta seuran (iaido) tyylisuunnan vaihduttua syksyllä, en ole käynyt kun aikidotreeneissä satunnaisesti. Nytmyös on ilmestynyt taas ihminen joka antaa tarkoitusta. Semmoisia ei ole ollut liikaa.
En tykkää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta katsoa telkkaria (Twin Peaks, Farscape, Pasila, muutama elokuva), enkä muutenkaan oikein tykkää siitä, miten helposti ihmismassan saa olemaan väärässä jos joku huutaa sille. Milgram oli jännä tyyppi ja minusta selviti jotain aika olennaista ihmisestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti