Kulttuurijumitus, sen alalajeja sekä vastaavia ilmiöitä

Viime aikoina olen kovastipaljon vaellellut pitkin nettejä lukemassa niinsanotusta culture jamming -aktivismista, joka on yleistyvä vaikutuskeino kulutus-, kapitalismi- ja ympäristökriittisen väen keskuudessa. Kyse on lyhyesti tiivistettynä pyrkimyksestä valtavirtakulttuurin ja mainonnan aseman muuttamiseen vääntämällä niiden lähettämistä viesteistä päinvastaisia, järkyttäviä tai muuten ajatuksiaherättäviä mielikuvia - ei mikään uusi ajatus, mutta parhaimmillaan hyvinkin tehokas.

Kulttuurijumitus sulautuu osittain urbaaniin taiteeseen, koska se käyttää pitkälti samoja keinoja: esimerkiksi graffitit, metrotunneli- ja kadunvarsimainosten "uudelleenmuotoilu", flashmobit, median hämääminen ja performanssiesitykset kuuluvat yleisimpiin metodeihin. Culture jammingiksi mainitut taidelajit lasketaan silloin, kun tarkoituksena on tökkäistä niinkutsuttua valtavirtaa silmään, ei pelkästään pitää hauskaa tai toteuttaa taiteellisia visioita. Huumori on monesti mukana kuvioissa, sillä se vetoaa ihmisiin tehokkaasti, on kiinnostavampaa ja jää mieleen paremmin kuin taas yksi harmaansävyinen saarna yhteiskunnan ah-niin-rappeutuneesta tilasta. Liikkeen nimi onkin sikäli harhaanjohtava, että kulttuuria tuskin varsinaisesti jumitetaan, kun kadut vallataan takaisin kävelijöillensä - luovuutta päinvastoin vapautetaan ja inspiroidaan.

Diskordianismilla on kaikki juurensa nimenomaan dogmaattisia maailmankatsomuksia kritisoivassa kulttuurijumituksessa, ja niinpä monet eris-täytyneet sielut jatkavatkin kyseistä toimintaa - heillä on yleisesti käytössä RAWn sekä Robert Shean Illuminatus!-trilogian popularisoima nimitys Operation Mindfuck. Operaation tarkoituksena on hämmentää ihmisiä, pakottaa heidän kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan, kunnes he kenties-toivottavasti-jossain-vaiheessa eivät niele ihan mitä tahansa scheissea jota yhteiskunta heille syöttää, vaan osaavat valita ja omaksua lähinnä jollain tapaa hyödylliset meemit. OM käyttää myös ehkä hieman enemmän surrealistisia, sekavia ilmaisukeinoja kuin muu kulttuurijumitus, onhan diskordianismissa edelleenkin kyse epäjärjestyksen, epäselvyyksien ja muun epäilyttävyyden hyväksymisestä värittämään elämää.
OM-sissit saattavat toki olla mukana toiminnassa myös huvin vuoksi, ei niinkään siksi, että sanoman leviäminen olisi heille niin tärkeää - esimerkiksi PrincipiaDiscordian väestä harva koettaa nykyisin muuttaa yhteiskuntaa, vaan keskittyy mieluummin oman itsensä muuttamiseen ja siihen, etteivät putoa harmaaseen, "turhaan" arkeen, vaikkei heillä olisikaan sillä hetkellä suurta aatetta, jonka vuoksi taistella. Aktivismi, jossa ollaan mukana itse tekemisen eikä välttämättä aatteen vuoksi, kantaakin lempinimeä activityism, "aktiviteetismi". Motiivina toimii "Nouse ylös sohvalta ja tee jotain, pälli". On tärkeää että ihmisellä on harrastus - kansalaistottelemattomuus säteilee ihmisen elämään!

Culture jamming -kategoriaan putoaa myös, tosin harvemmin, positiivista henkeä ja muuta hippeilyä levittävä glamourbombing, kimallepommitus: sattumanvaraisille ohikulkijoille tehdyt pilat tai random ystävälliset teot, joiden tarkoituksena on usein saada ihmiset kyseenalaistamaan todellisuuttaan hieman enemmän ja kenties herättää heissä toivoa jonkinlaisesta taikuudesta. (Tämä on monille diskordianisteille aivan liian hilpeää ja ilkikurisuuspitoisuudeltaan alhaista, joten he pitäytyvät omissa badass-jekkutempuissaan. Glitterillä täytetty pääsiäismuna on sitä paitsi kirjaimellinen glamourbomb.)

Nimenomaan diskordianismin ja OM:n kautta olen toteuttanut lievää culture jammingia jo kauan ennen kuin kuulin koko termistä, vaikka kiinnostuinkin toiminnasta kunnolla vasta nyt. Sijainti korpikuusen kannon alla ei oikein ole mahdollistanut tekemään kovin radikaalia urbaania taidetta, varsinkaan jos kyseessä ovat puolilaittomat vandalismiksikin laskettavat tempaukset, jotka mieluiten tehdään vaikka yöllä eikä silloin kun muutenkin on asiaa kaupunkiin. Ensi syksynä pääsen sentään muuttamaan vähän niin kuin harjoitusleikkikentälle, vaikkei kyseinen kaupunki sekään ole mikään erityisen valtaisa metropoli.

Itseäni kiehtoo paljolti se, että taidetta tehdään salamyhkäisinä sissi-iskuina paikkoihin, josta ihmiset eivät sitä odota löytävänsä. Lisäksi on aina hymyilyttävää nähdä, että sillä on jotain sanottavaa, ja että se myös saavuttaa kohteensa.

~~~~~

Linkityksiä hyödyllisyyksiin:

Discordianism and Culture Jamming - Chaos Communication Congressissa pidetty tunnin mittainen luento, hyvinpaljon jännyskäistä asiaa, fanitan. (Itse kulttuurijumitusasia alkaa ehkä noin vartin kohdalla, vetäjä on söpis kun sillä on ramppikuume.)
The Cacophony Society - saatat olla jo jäsen! Epämääräisesti toimiva järjestö, joka sählää monenlaisia tempauksia, tavoitteenaan pääasiassa upeat kokemukset keskellä tylsää valtavirtaa.
AdBusters - varsin nokkelia vastamainoksia kasaava maailmanlaajuinen järjestö. Suomessa toimii Voima-lehden kautta.
Improv Everywhere - tunnettu flashmobeja organisoiva järjestö.
Spending Time with Poster Boy - lyhyt pätkä New Yorkissa anonyyminä toimivasta jantterista, joka pilkkoo ja uudelleenkasaa mainoksia. (Flickr löytyy täältä.)