zomg

Saatoin äsken tajuta sanallisesti miksi politiikka ärsyttää minua niinkin paljon kun se tekee.

Wanhoina hywinä aicoina, cuni Isä cattcruunun harjalla alaslöi, se eduskuntaan pääsy taisi olla sitävarten, että kansanedustaja edustaisi sitä kansanosaa, joka sen sinne äänesti. Sana kai tulee tästä? Nykyisin se eduskuntaan pääsy on itseisarvo, ja luvataan kaikkea kivaa kaikille, eikä ainakaan suututeta ketään. Poikkeuksena ehkä perssuomalaiset.

Tämän lisäksi ihmiset ei osaa äänestää oikein.

Näin minä vihellän matkallani

Paitsi en osaa viheltää. Pälliapinoiden harrastus, niinkun vaikka Annin.

Savonlinnassa on hieno puolen keskustan (melkein) mittainen yhtenäinen rakennushäslinki (ja aika pieni keskusta) jossa on uudempaa ja vanhempaa osaa aika hauskasti. Eilen oltaisiin (tajusinpa juuri että kaikki kolme tähän joskus mukakirjoittavista on Savonlinnassa nykyisin, lulz) kiivetty sen päälle kun yhdellä sisäpihalla onkin tikkaat joita ei koskaan tultu ajatelleeksi.

Sitten alkoi satamaan vettä ja lähdettiin kotiin.

Sade on jännää. Varsinkin tuulessa sateella jos pyöräilen tai kävelenjuoksen, olen huomannut syntyvän jännän psykominätapankaikenvirneen. Joka naamalla sitten tuijottelen sateenvarjomummoja ja koiranulkoiluttajia. Se on lystiä ja minua naurattaa.

Minun tekisi mieli ampumaan, mutta liika vaivalloista olisi. Pitäisi isä saada lähtemään ja Punkaharjulle mennä ja radalle. Liian monta vaivaa. En sitten taida ampua.

Aikidossa on nykyisin aika hauskaa myös, ja voisin taas alkaa iaidoilemaan ehkä, paitsi harjoitukset on sunnuntaisin aina ja minä olen silloin usein muualla ja nyt niitä on hanmoodoleirien ja muun turhan vuoksi peruttu. plääh Kuitenkin se miekka on niin kai sitä taas joskus pitäisi. Vaikka on ihan pälliä joku znkr-iaido. yhyybaaawangst

Huoneeni lämpöpatterissa ei ole termostaattia ja se on päällä. Pitää olla ikkuna auki tai voi tulla vaikka yli kaksikymmentä astetta ja se on hirveää ja kamalaa. Ja pihalla ihmisset mekastaa. Ajavat autolla parinsadan metrin päästä ja tiesmitä. Väkisin tulee mieleen kuinka Lyytikäinen intissä kiteytti miksi maaseudulla on parempi asua:

"Perkule pojat kaupungissa on ihan paska asua, ei voi edes ampua haulikolla ovestaan. Kerran pienempänä kun olin kouluun menossa näin pihalla teeren puussa, kävin haulikon kaapista ja ammuin alas sen, suolistin ja lähdin kouluun."

Lailai, voisin nukkua vaikka niin voisin jaksaa herätä vaikka.

Ei minulla asiaa ollut, koitan vaan herätellä tätä.

Kulttuurijumitus, sen alalajeja sekä vastaavia ilmiöitä

Viime aikoina olen kovastipaljon vaellellut pitkin nettejä lukemassa niinsanotusta culture jamming -aktivismista, joka on yleistyvä vaikutuskeino kulutus-, kapitalismi- ja ympäristökriittisen väen keskuudessa. Kyse on lyhyesti tiivistettynä pyrkimyksestä valtavirtakulttuurin ja mainonnan aseman muuttamiseen vääntämällä niiden lähettämistä viesteistä päinvastaisia, järkyttäviä tai muuten ajatuksiaherättäviä mielikuvia - ei mikään uusi ajatus, mutta parhaimmillaan hyvinkin tehokas.

Kulttuurijumitus sulautuu osittain urbaaniin taiteeseen, koska se käyttää pitkälti samoja keinoja: esimerkiksi graffitit, metrotunneli- ja kadunvarsimainosten "uudelleenmuotoilu", flashmobit, median hämääminen ja performanssiesitykset kuuluvat yleisimpiin metodeihin. Culture jammingiksi mainitut taidelajit lasketaan silloin, kun tarkoituksena on tökkäistä niinkutsuttua valtavirtaa silmään, ei pelkästään pitää hauskaa tai toteuttaa taiteellisia visioita. Huumori on monesti mukana kuvioissa, sillä se vetoaa ihmisiin tehokkaasti, on kiinnostavampaa ja jää mieleen paremmin kuin taas yksi harmaansävyinen saarna yhteiskunnan ah-niin-rappeutuneesta tilasta. Liikkeen nimi onkin sikäli harhaanjohtava, että kulttuuria tuskin varsinaisesti jumitetaan, kun kadut vallataan takaisin kävelijöillensä - luovuutta päinvastoin vapautetaan ja inspiroidaan.

Diskordianismilla on kaikki juurensa nimenomaan dogmaattisia maailmankatsomuksia kritisoivassa kulttuurijumituksessa, ja niinpä monet eris-täytyneet sielut jatkavatkin kyseistä toimintaa - heillä on yleisesti käytössä RAWn sekä Robert Shean Illuminatus!-trilogian popularisoima nimitys Operation Mindfuck. Operaation tarkoituksena on hämmentää ihmisiä, pakottaa heidän kyseenalaistamaan omaa ajatteluaan, kunnes he kenties-toivottavasti-jossain-vaiheessa eivät niele ihan mitä tahansa scheissea jota yhteiskunta heille syöttää, vaan osaavat valita ja omaksua lähinnä jollain tapaa hyödylliset meemit. OM käyttää myös ehkä hieman enemmän surrealistisia, sekavia ilmaisukeinoja kuin muu kulttuurijumitus, onhan diskordianismissa edelleenkin kyse epäjärjestyksen, epäselvyyksien ja muun epäilyttävyyden hyväksymisestä värittämään elämää.
OM-sissit saattavat toki olla mukana toiminnassa myös huvin vuoksi, ei niinkään siksi, että sanoman leviäminen olisi heille niin tärkeää - esimerkiksi PrincipiaDiscordian väestä harva koettaa nykyisin muuttaa yhteiskuntaa, vaan keskittyy mieluummin oman itsensä muuttamiseen ja siihen, etteivät putoa harmaaseen, "turhaan" arkeen, vaikkei heillä olisikaan sillä hetkellä suurta aatetta, jonka vuoksi taistella. Aktivismi, jossa ollaan mukana itse tekemisen eikä välttämättä aatteen vuoksi, kantaakin lempinimeä activityism, "aktiviteetismi". Motiivina toimii "Nouse ylös sohvalta ja tee jotain, pälli". On tärkeää että ihmisellä on harrastus - kansalaistottelemattomuus säteilee ihmisen elämään!

Culture jamming -kategoriaan putoaa myös, tosin harvemmin, positiivista henkeä ja muuta hippeilyä levittävä glamourbombing, kimallepommitus: sattumanvaraisille ohikulkijoille tehdyt pilat tai random ystävälliset teot, joiden tarkoituksena on usein saada ihmiset kyseenalaistamaan todellisuuttaan hieman enemmän ja kenties herättää heissä toivoa jonkinlaisesta taikuudesta. (Tämä on monille diskordianisteille aivan liian hilpeää ja ilkikurisuuspitoisuudeltaan alhaista, joten he pitäytyvät omissa badass-jekkutempuissaan. Glitterillä täytetty pääsiäismuna on sitä paitsi kirjaimellinen glamourbomb.)

Nimenomaan diskordianismin ja OM:n kautta olen toteuttanut lievää culture jammingia jo kauan ennen kuin kuulin koko termistä, vaikka kiinnostuinkin toiminnasta kunnolla vasta nyt. Sijainti korpikuusen kannon alla ei oikein ole mahdollistanut tekemään kovin radikaalia urbaania taidetta, varsinkaan jos kyseessä ovat puolilaittomat vandalismiksikin laskettavat tempaukset, jotka mieluiten tehdään vaikka yöllä eikä silloin kun muutenkin on asiaa kaupunkiin. Ensi syksynä pääsen sentään muuttamaan vähän niin kuin harjoitusleikkikentälle, vaikkei kyseinen kaupunki sekään ole mikään erityisen valtaisa metropoli.

Itseäni kiehtoo paljolti se, että taidetta tehdään salamyhkäisinä sissi-iskuina paikkoihin, josta ihmiset eivät sitä odota löytävänsä. Lisäksi on aina hymyilyttävää nähdä, että sillä on jotain sanottavaa, ja että se myös saavuttaa kohteensa.

~~~~~

Linkityksiä hyödyllisyyksiin:

Discordianism and Culture Jamming - Chaos Communication Congressissa pidetty tunnin mittainen luento, hyvinpaljon jännyskäistä asiaa, fanitan. (Itse kulttuurijumitusasia alkaa ehkä noin vartin kohdalla, vetäjä on söpis kun sillä on ramppikuume.)
The Cacophony Society - saatat olla jo jäsen! Epämääräisesti toimiva järjestö, joka sählää monenlaisia tempauksia, tavoitteenaan pääasiassa upeat kokemukset keskellä tylsää valtavirtaa.
AdBusters - varsin nokkelia vastamainoksia kasaava maailmanlaajuinen järjestö. Suomessa toimii Voima-lehden kautta.
Improv Everywhere - tunnettu flashmobeja organisoiva järjestö.
Spending Time with Poster Boy - lyhyt pätkä New Yorkissa anonyyminä toimivasta jantterista, joka pilkkoo ja uudelleenkasaa mainoksia. (Flickr löytyy täältä.)